22.5.2018

kirppislöytöjä: helsinki, joensuu & raahe

Hejsan! Postauksistakin taisi huomata, että maalis- ja huhtikuussa koin pienimuotoista tavaraähkyä ja yritin ylipäätään pitää vähän tiukempaa kuria rahankäytön suhteen, joten kirppiksiä ei ihan hirveästi tullut kierreltyä. Nyt toukokuussa olen kuitenkin pitkästä aikaa innostunut taas vähän kirppistelemään! Laitoin taas kerran eteenpäin sellaista tavaraa, josta en enää pidä tai joka ei enää ole minulle tarpeellista, joten tunne tavarapaljoudesta meni pitkälti ohi sillä. Tämä lämpö myös innosti hankkimaan yhtäkkiä tarpeelliseksi tulleita kesävaatteita, joita minulla ei viimeisimpien kylmien kesien takia ole juuri ollutkaan. 

Noh, missäs tuli käytyä? Tietysti Joensuun kirppikset piti vielä kiertää ennen kesätyörupeamaa Pohjois-Pohjanmaalla. Yhtä mekkoa enempää en Joensuusta ostanut, mutta uudistunut SPR:n Kontti oli superkiva, käykää joensuulaiset ihmeessä kiertelemässä! Ehdin myös kurkata muutaman kirppiksen tarjontaa Helsingissä, vähän ikävämmän erikoislääkärireissun sivussa. Kävin Fidassa, kahdessa UFFissa, Kampin kirppiksellä ja Töölön Kaivarin Kanuunassa. Lemppariksi nousivat ehkäpä Fida Roba ja Fredrikinkadun UFF, joissa oli tosi kivasti tarjolla monenlaista tavaraa. Varsinkin tuolla Fidassa oli rekkikaupalla ihania mekkoja väreittäin lajiteltuina! Helsingistä suuntasin sitten tänne kotikonnuille ja totta kai Raahessa piti päästä Lähetystorille, joka on sellainen  oikea mummohipsterivaatteiden keidas niille, joita vähän erikoisemmat vaatteet miellyttävät :D 


Raahen Lähetystorilta ostin eurolla kolme retrohenkistä, pientä valoverhoa. Tuo limenvihreän ja haalean vaaleanpunaisen yhdistelmä on niin herkullinen! Ja en tietenkään voi vastustaa kukkakuoseja. Näille verhoille ei välttämättä löydy paikkaa kotoa, mutta suunnitelma b on ommella näistä vähän normaalia hienompia kestopusseja esimerkiksi hedelmien pakkaamiseen kaupassa! Meillä on muutamia pitsiverhoista ommeltuja, ja myydäänhän isoimmissa kaupoissakin perusvalkoisia pusseja, mutta oishan tämä värikkäämpi kangas nyt oikeasti aika superhieno. Vai mitä? :) 


Haaleanvaaleanpunaisella linjalla jatketaan: ostin pitkän, edestä napitettavan korkeavyötäröisen hameen Kaivarin Kanuunasta kuudella eurolla. En millään saanut kuviin taltioitua sen mallia, ja kuvissa hame näyttääkin aika kummalliselta rätiltä.. Oikeasti hame on nätti ja ilmava! :D Huomasin vasta sovituskopissa, että hameessa on Levi's Sportswear -lappu, mutta en kyllä onnistunut löytämään tuollaista Leviksen logoa netistä - onkohan tuo vaan joku vanha logo, vaiko sitten feikki..? Huikatkaa kommenttiboksissa, jos tiedätte :) Vaikka eipä sillä kyllä sen väliä, ihana hame joka tapauksessa!


Heh, tämä raitapaita ja varsinkin tuo vihreä väri on takuuvarma mielipiteiden jakaja, mutta mää tykkään! Kivan erikoinen paita vaikkapa mustiin housuihin tai kynähameeseen yhdistettynä. Oikeastaan tuollainen vihreän sävy on yksi lemppareistani, ja vanhojentansseissakin pyörähtelin (kompuroin) äidin ompelemassa vihreässä mekossa. Paita on Brivatar-merkin Suomessa valmistama, ja Brivatar Ompelimo onkin näköjään edelleen toiminnassa Porissa. Hintaa tällä paidalla oli Lähetystorilla jotain yhden ja kahden euron väliltä.


Jaaa sitten samaa mielipiteitäjakavanvihreää leveälahkeiset mummoshortsit, eurolla! Lahkeet ovat niin leveät, että korkeavyötäröiset shortsit näyttävät ihan hameelta. Merkki on suomalainen Helka-tuote ja shortsit maksoivat euron. 


Ainokainen Joensuun ostos, Weekdayn naruolkainmekko vitosella Kontista. Tämä oli toukokuisen helleaallon pelastus! Graafinen, mustavalkoinen kuosi ja löysähkö malli olivat mieleeni. 


Tämä oli taas yksi älyttömän vaikea kuvattava..! :D No, kyseessä on siis musta, nilkkapituinen vekkihame, jos se ei kuvista ihan välity. Olin haaveillut tämäntyylisestä hameesta jo pidempään, ja löysinkin tämän sitten Roban Fidasta. Hintaa taisi opiskelija-alennuksen jälkeen jäädä viitisen euroa. Tätäkin voi yhdistellä tosi monenlaisiin yläosiin.


Ja vielä viimeisenä, muttei vähäisimpänä - Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema toppi sinisellä Kaivo-kuosilla. Tämä irtosi kolmella eurolla Lähetystorilta. Kaivo-kuosi on lempparini, ja kotoakin sitä löytyy mustavalkoisen verhon muodossa. Yleensä en niin innostu sinisestä, mutta tähän tykästyin. Kokomerkintä paidassa oli vaan vähän kummallinen, ja koko 40 oli minulle S-kokoisena ihan passeli. Onneksi sovitin!

Minä viimeistelen nyt pakkaushommat ja lähden tänään Helsingin kautta Kroatiaan totaaliselle rentoutumislomalle. Aiemmin olen ollut vain kaupunkilomilla, joilla olen jalat rakoilla kiitänyt läpi kaikki mahdolliset nähtävyydet, joten on kiva lähteä kerrankin ihan vain rentoutumaan ja nauttimaan lämmöstä! Ois sitä lämpöä täällä Suomessakin nyt yllättäen riittänyt, mutta onhan pieni maisemanvaihtokin hyvästä :) Siispä, lämpöistä toukokuun loppua just sulle! 

Oottekos te kirppistelleet vai kenties kärsineet tavaraähkystä, ja mitäs piditte näistä löydöistä? 

19.5.2018

virkattu unisieppari

Tässä hurjassa toukokuun helleaallossa ei oikein tehnyt mieli neuloa villasukkia, joten niiden sijaan ryhdyin pähkäilemään, mitä tekisin jo aikaisemmin virkkaamastani valkoisesta, pyöreästä liinasta.  Keksin, että liinasta saisi omantyyliseni unisiepparikoristeen, sellaiset inkkarihenkiset jutut kun eivät oikein sovi meidän sisustukseen, vaikka unisiepparit ovatkin kyllä nättejä. Toisaalta unisieppareista tulee heti mieleen nämä kulttuuriseen omimiseen liittyvät keissit, joten siinäkin mielessä kivempi tehdä koriste omalla tyylillä.

Lähdinkin heti askartelukauppaan kurkkaamaan, josko sieltä löytyisi metallirenkaita unisiepparin kehikoksi. Kätevä-Kädessä oli valkoisia renkaita muutamassa eri koossa, ja tämä isoin (huijaankohan jos väitän halkaisijaltaan 30-senttiseksi) maksoi jotain neljän euron pintaan. 


Liina oli hieman kehikkoa pienempi. Siispä kiinnitin pyöreänmuotoisen liinan kehikkoon virkkaamalla ensin liinan reunoihin pitkiä ketjusilmukkaketjuja, ja sitten solmimalla silmukkaketjujen keskikohdat kiinni metallirenkaaseen samalla langalla, jolla olin liinankin virkannut. Pujottelin kiinnitysnarujen päät vielä silmukkaketjujen sisään, jotta lopputuloksesta tulisi siisti. Tuo liina on muuten tosi kiva virkata, ja olenkin tehnyt niitä useamman. Oikeasti liinasta tulisi vielä jonkin verran isompi, mutta jätin sen kesken sopivaan kohtaan. Ohje löytyy yhdestä vähän vanhemmasta virkkauslehdestä, jota minulla ei tässä nyt ole käsillä, mutta jos joku on siitä kiinnostunut, niin voin yrittää etsiskellä lehden käsiini :) 


Liinan kiinnittämisen jälkeen alkoi kaikkein kivoin osuus: nauhahörhelöiden kiinnittäminen! Minulla on tapana hillota ihanimpia käsityötarvikkeitani, kai sitä jotain täydellistä projektia odottaen. Se on niin turhaa, mikseipä niistä ihanuuksista voisi nauttia heti, kun niistä ei kaappien kätköissä ole mitään iloa :) Solmin siis unisieppariin kiinni kaikki näteimmät nauhani. Varastot kyllä tyhjenivät aika tehokkaasti! Osa näistä nauhoista on vanhoista kierrätyskeskuksen pitsiliinoista leikattuja suikaleita, muut taas ihan vaan erinäisistä askartelukaupoista. Väreiksi valikoitui valkoista ja sinisen eri sävyjä.


Tämä oli kyllä niin hauska projekti! Ja edullinenkin, kun tuota rinkulaa lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät jo kotoa. Unisieppari näytti tosi hauskalta sekä sisällä että parvekkeellakin, vaikka sitä ei kyllä uskaltanut jättää yöksi ulos, ettei se vain lähtisi tuulen mukana karkuteille :D

Mitäs kaikkea te ootte askarrelleet virkatuista liinoista? 

17.5.2018

räsymattosukat arwetta-langasta

Olin aiemmin keväällä koiravahtina vanhemmilleni, ja äiti toi reissultaan minulle vastalahjaksi muun muassa kaksi 50 gramman kerää Arwetta Hand dyed -lankaa sävyssä 511. Käsinvärjätystä, polyamidivahvisteisesta merinovillalangasta syntyi kivan värikkäät räsymattohenkiset sukat ilman hurjaa määrää pääteltäviä langanpäitä. 


Räsymattosukat
Lanka: Arwetta Hand Dyed 50 g Filcolana, 80 % merinovilla ja 20 % polyamidi
Puikot: 2,5 mm bambupuikot
Malli: perussukka tiimalasikantapäällä ja nauhakavennuksella


Vaikka sukkien malli onkin niin tavallinen kuin olla voi, niin monivärisen langan ansiosta perussukkaakin oli kiva neuloa. Sävyssä 511 on mukavat, luonnonläheiset värit, jotka vaihtuvat tiuhaan tahtiin useammankin kerran samalla kerroksella. Väreistä tulee jotenkin mieleen joku Novitan Nalle-lanka, mikähän lie..? No, joka tapauksessa Arwetta oli sellaista mukavaa neulottavaa, tiedättehän, se liukui helposti puikoilla ja oli sopivan tiukkakierteistä. Se ei kyllä aina ole itsestäänselvyys, ainakaan kaltaiselleni aloittelijalle :D


Sukat yltävät vähän alle puolen pohkeen, kun en jaksanut perehtyä sukan neulomiseen kärjestä aloittaen, enkä sitten osannut arvioida langan riittävyyttä. Pitäisi kyllä se kärjestä aloittaminen varmaankin ottaa haltuun seuraavaksi, ei jäisi turhia jämänöttösiä ja uskaltaisi tehdä pidempiä varsia :) Näiden sukkien jälkeen lankaa jäi vielä kahden tällaisen pikkukerän verran - ehkä ne päätyvätkin sitten sellaisiin "oikeisiin" jämälangoista tehtyihin räsymattosukkiin mukaan! 


Yksi jumiutumisäksidenttikin näiden sukkien tekemiseen mahtui.. Neuloin näitä aurinkoisella parvekkeella, enkä malttanut mennä sisälle kokeilemaan, olisiko jo aika kaventaa sukan vartta. Näppärästi vetäisin löysähköjen vintagefarkkujeni toisen lahkeen ylös polvitaipeeseen asti, vaan eipä se lahje tullut takaisin alas ihan yhtä näppärästi (kiitos perintöpohkeiden). En vieläkään käsitä, miten sain lahkeen ylipäätään ylös, sen verran tuskainen tapaus se pohkeeseen jumiutunut, venymätön farkku oli.  Lahkeen alaskiskomiseen tarvittiin poikaystävän kiireellistä apua, enkä aio kyllä enää ikinä kääriä lahkeitani nilkkaa ylemmäs, vaan siirryn suosiolla parvekkeelta näkösuojaan sovittelemaan sukanvarsia :D 


Arwetasta olisi kiva neuloa jotakin vastaisuudessakin. Langasta löytyy muitakin nättejä monivärisiä sävyjä, mutta myös yksivärisistä langoista on kiinnostavia värivaihtoehtoja! Moniväristä ja yksiväristä Arwettaa voisi hauskasti yhdistelläkin.

Mitäs pidät räsymattosukista?

12.5.2018

onnittelukortteja eri tekniikoilla


Tein ystävilleni jo vähän etukäteen kortin tuparilahjan kylkeen, vaikka he eivät ole vielä edes päässeet muuttohommiin.. No, ainakin olen kerrankin ajoissa, enkä viime tipassa väkertämässä!  Tästä ei alunperin tosin pitänyt edes tulla korttia, kunhan vain lähdin huvikseni askartelemaan, ja matkan varrella työstä tulikin kortti. Taas kerran pitää todeta, että itse tekemisessä on parasta se, että suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella koko ajan, ja ikinä ei varmuudella tiedä lopputulosta. :) Minusta tästä tuli hurjan kaunis, ja värit ovat ainakin itselle mieleiset. Tällaisella tyylillä olisi kiva askarrella enemmänkin, ja heti tuli mieleen, että isommassa koossa tällaisen työn voisi kehystää tauluksikin. Ainakin meille passaisi sellainen!


Materiaaleina käytin ihan vain Lidlin värikkäitä papereita, vanhaa lehteä, kultaista akryylimaalia, muutamaa Promarkeria, valkoista geelikynää ja liimaa. Tämä kortti toimii itsellekin hyvänä muistutuksena siitä, että todella yksinkertaisistakin materiaaleista voi tehdä kivannäköisiä kortteja, eikä paperiaskarteluun oikeasti tarvi mitään ihmeellisiä välineitä - tietysti olen itse todennyt tämän vasta nyt, kun kaapeissa jo majailee jos jonkinnäköistä tarraa ja teippiä ja die-cutsia ja vaikka mitä muuta. Mutta haluan nyt jakaa tätä ilosanomaa siitä, että perusjutuilla oikeasti pääsee pitkälle! Minä ehkä huumaannuin liikaa Facebookin kalenteri- ja paperiaskarteluryhmien ostomaniaan, ja ajattelin, että hienoja juttuja ei voi tehdä ilman erikoisia tarvikkeita. Olinpahan kyllä pahasti väärässä :)

Tein myös äitienpäiväkortteja ihan minimaalisilla materiaaleilla. Ei niihin tarvittu muuta kuin papereita ja muutama tussi:



Kannattaa muuten ottaa seurantaan Sunnuntaijuttujen Instagram-tili @sunnuntaijuttuja, päivitän sinne aina ensimmäisenä kaikki pienemmätkin projektit, kuten nämä korttiaskartelut.

Mutta hei, aurinkoista lauantaita ihanat lukijat! Mää ainakin suuntaan metsään tai järven rantaan nauttimaan kesästä - kai sen nyt saa jo sanoa ääneen, kesä on täällä :D Palautin tänään vihdoin kandinikin, joten nyt mulla ei hetkeen ole muita velvollisuuksia kuin kesäfiilistely. 💕

8.5.2018

ei tullut peittoa, tuli patalappuja

Hip hei, yksi projekti keskeneräiset käsityöt -postauksestani on vihdoin viimeistelty - tosin lopputulos oli aivan erilainen kuin alkuperäinen suunnitelma! Olin virkannut seiskaveikasta kymmenen neliötä virkattua peittoa varten, mutta innostus tyssäsi heti alkuunsa ja palaset jäivät käsityökassin pohjalle pyörimään. Ei huvittanut purkaa, muttei myöskään tehdä hurjaa kasaa lisää neliöitä peittoa varten. Tuon keskeneräisyyspostauksen innoittamana keksinkin, että palasista saa näppärästi ommeltua viisi patalappua, eikä niihin tarvitse edes ostaa mitään uutta tarviketta! 

Peiton sijaan syntyikin siis viisi tällaista:


Koska neliöt olivat kulmista hieman reikäisiä, laitoin sisälle vielä hieman ekstratäytettä kuumuudelta suojaamaan. Leikkasin yhteen patalappuun vanhoista flanellihousuista kaksi neliötä ja vanhasta valkoisesta lakanasta toiset kaksi. Siksakkasin neliöiden reunat yhteen niin, että valkoiset neliöt jäivät etu- ja takapuolelle päällimmäisiksi, ettei flanellin ruutukuvio paistaisi virkkauksen läpi. Tässä vaiheessa siksakkasin kankaan kulmaan myös tekonahkaisen renksun. Sitten kiinnitin virkatut palaset toisiinsa käsin ommellen ja lopuksi ompelin vielä ompelukoneella tikkauksen patalapun laitaan, jotta täytekankaat pysyvät nätisti paikoillaan.


Minusta näistä tuli kyllä kivan näköisiä, ja erityisesti tuo tekonahkainen renksu on hauska yksityiskohta. Erityisen ylpeä olen kuitenkin siitä, että jokin keskeneräinen käsityö on nyt poissa nurkista ja poissa mielestä. Yhtäkään näistä en varmaankaan taida edes pitää itselläni, vaan lahjon näillä perhettä ja kavereita. Mutta jospa tämä mieluinen lopputulos nyt innoittaisi viimeistelemään vanhoja käsitöitä tarmokkaammin :) 


Kuten Koti metsänreunassa -blogin Kristiina kommentoikin keskeneräisyyksistä kertovaan postaukseeni, niin puolitiehen jääneisiin käsitöihin voi ottaa positiivisemmankin näkökannan: kun inspis iskee, valmista tulee tosi nopeasti, kun osa työstä on jo tehty. Ja tottahan se on, nämäkin valmistuivat ihan hetkessä, kun virkkaaminen oli hoidettu jo etukäteen.

Ihanaa viikkoa just sulle 💕

5.5.2018

keskeneräiset projektit #1

Ihastuin Madam B.C. -blogin kirjoituksiin epäonnistuneista projekteista: on lohduttavaa ja vapauttavaa huomata, että ei ne käsityöt ja askartelut aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mahtavien ideoiden tykitystä ja ihania onnistumisia, eikä niillä kaikkein taitavimmillakaan aina mene kaikki just niin kuin eräässä suomenruotsalaisessa makasiiniohjelmassa. Ja sellaista haluaisin nähdä enemmänkin käsityöblogeissa; mokia ja epäonnistumisia! Madam B.C.:n innostamana haluan itse postata keskeneräisistä projekteista, joita minun nurkistani löytyy kassikaupalla. Olen oikea keskeneräisyyksien kruunaamaton kuningatar, ja innostun aina vähän liikaakin uusista jutuista, jolloin vanhat jäävät kesken, ja näin syntyy veikeä oravanpyörä ja lankasutturoita tulvivat kaapit. Olen kovasti yrittänyt vähentää tavaran määrää kotona, ja nämä puolitiehen jääneet käsityöt ovat siinä mielessä tosi hankalia, kun eihän niitä voi roskiin heittää, jotain minijuttuja tuntuu turhalta purkaa, mutta ei niitä jaksaisi tehdä loppuunkaan... ihan ahdistaa kaikki nurkissa kuumotteleva keskeneräisyys! 


Monenmoista palasta ja palleroa, näköjään - ja tässä on muuten todellakin vain osa kaikista keskeneräisistä käsitöistäni. Lupaan pyhästi, etten hetkeen aloita mitään uutta :D


KESKENERÄISYYS #1 - VAUVAN PEITTO
Virkkasin vuoden alussa ihan intona pieniä isoäidinneliöitä vaaleanpunaisista ja violeteista jämälangoistani Mad Menin tuijottelun ohessa, ja lopputuloksena piti olla söpö vauvan peitto. Unohdin vaan, että jonkun pitäisi ne minipalaset sitten lopuksi yhdistääkin. Unohdin myös, että vähän eri paksuisista langoista väännettyjen ruutujen yhdistäminen on aika tuskallista. Ja senkin unohdin, että minut tuntien nämä palaset tulevat pölyttymään jossain nurkissa vielä ensi vuosisadallakin, eikä minun kannattaisi mihinkään peittoprojektiin alunalkaen ryhtyäkään. 


KESKENERÄISYYS #2 - HUOPAPALLOISTA TEHTY PANNUNALUNEN
Ei tullut huopapallopannunalusta, tuli kourallinen liian pehmeitä villapalleroita ja turhautuminen  epätoivoiseen villan, saippuan ja veden kanssa läträämiseen. Nyt pallerot sen kun odottelevat jotain käyttötarkoitusta. Mitäs näistä keksisi?


 KESKENERÄISYYS #3 - VIRKATTU PALLOPEITTO
Ks. kohta #1. Taas tuli unohdettua, ettei minun kannattaisi ryhtyä mihinkään jättimäisiin peittoprojekteihin. Mutta aika kultaa muistot, vai mites se meni..? Ja tähän mennessä olen tietysti unohtanut, minkä kokoisella koukulla olen näitä neliöitä tehnyt, ja millä silmukkamäärillä, eikä enää jaksaisi lähteä kokeilemaan ja laskemaan. Voiskohan nämä muutamat neliöt kätevästi muuntaa joksikin patalapuiksi, jos liittäisi kaksi päällekäin yhteen ja laittaisi jotain paksua materiaalia vielä väliin..?


 KESKENERÄISYYS #4 - VIRKATTU NALLE
Taas kerran ryhdyin innolla uuteen projektiin: niin näppärästi mää tälleen vaan virkkailen tosi söpön nallen, ei tässä mee kauaa! Noh, mites meni noin niin kuin omasta mielestä - nalleparan tyhjä pää on pyörinyt keskeneräisyyksien sekamelskassa koko kevään. Hattu sille sentään valmistui, mutta eipä ole päätä,  mihin sen laittaisi :D Sääliksi käy nalleraukkaa! Jospa se saisi vielä joskus vartalonkin.


KESKENERÄISYYS #5 - VIRKATUT RUUSUT
Kaksi sanaa: viimeistelemisen vaikeus! Ihan sama, kuinka paljon aikaa on kuluttanut muuhun työhön, mutta sitten se palasten yhdistäminen ja viimeisteleminen on kuin joku ylitsepääsemätön Mount Everest. Pitää tunnustaa, että nämä ruusuhässäkät ovat varmaan useamman vuoden takaisia viritelmiä. 


KESKENERÄISYYS #6 - ?????
Kaikki muistikuvat siitä, mitä olen näistä mini-isoäidinneliöistä ajatellut tehdä, ovat totaalisesti pyyhkiytyneet pois muististani. Ei tosin ihmekään, sillä nämäkin ovat pyörineet kaapissa jo pari vuotta.. Voisihan nämä mysteeripalaset kyllä johonkin villasukanvarteen lykätä, vai mitä? Aika söpön värisiä! 

Jospa tästä nyt saisi vähän motivaatiota tehdä näitä keskeneräisiä juttujakin joskus loppuun. Kärsiikö kukaan muu keskeneräisyysongelmasta ja liiallisesta innostuksesta uusia projekteja kohtaan? Ja ennen kaikkea, onko joku onnistunut pääsemään eroon tästä kauheasta kierteestä? :D

Haastan kaikki bloggaajat siellä ruudun toisella puolella postaamaan kaiken sorttisista epäonnistumisista ja keskeneräisyyksistä! 

3.5.2018

virkattu minihylkeenpoikanen

Sain tänään valmiiksi ekan amigurumini ikinä! Vaikka työ onkin ihan minikokoinen, oli tämäkin jäänyt minulle tyypilliseen tapaan lojumaan alati kasvavaan keskeneräisten töiden kasaan.. Tänään kuitenkin päätin pienentää sitä kasaa pikkuisen, ja siispä valmistui minihylje, jonka piti alunperin olla valas :D Nämä postauksen kuvat on muuten otettu makro-objektiivilla, joten hylje on oikeasti hurjan pieni.


Olin tehnyt sarvivalaan vartalon Mollie Makes -lehden numeron 68 ohjeella (esim. täällä kuvia meriaiheisista söpöistä amigurumijutuista, joita kyseisestä lehdestä löytyy). Näin ehkä kuukausi myöhemmin aloin omasta päästä väsäilemään valaalle eviä ja pyrstöä, mutta otuksesta tulikin enemmän hylkeenpoikasen näköinen, ja teinkin sille sitten hylkeen kasvot mustilla siemenhelmillä, kirjontalangalla ja mustalla kangastussilla. Mutta sehän käsitöissä ja itse tekemisessä onkin aika kiehtovaa, kun ikinä ei tiedä lopputuloksesta ;) Ehkä teen sen valaan sitten joskus toiste! 


Minihylkeestä tuli mielestäni niin söpö, että haluan kyllä jatkaa amigurumien parissa! Jospa ne seuraavat sitten valmistuisivatkin vähän nopeammin, eivätkä jäisi lojumaan kuukausiksi :D Madam B.C. -blogin ihanan samaistuttavista ja hauskoistakin epäonnistuneet projektit -postauksista intoutuneena voisinkin postata seuraavaksi tuosta keskeneräisten projektieni loputtomasta suosta. Toisilla on kotona pyykkivuoret, minulla sen sijaan näköjään puolitiehen jääneiden kässäinnostusten vuori! Nuo Madam B.C.:n postaukset ovat muuten jotain, mitä kässäblogeissa olisi kiva nähdä enemmänkin: käsityö- ja askartelubloggaajien toinen toistaan upeampien luomusten seasta on kiva huomata, että aina ei vaan onnistu, ei edes niillä kaikista taitavimmilla. 


Löytyykö lukijoista virkattuihin otuksiin hurahtaneita? Ilmiantakaahan kivoimmat ja söpöimmät amigurumi-ideat ja ohjeet! :) 

1.5.2018

taulu siskonpojalle

Ihanaa toukokuuta! Olen odottanut toukokuuta kovin: se tulee olemaan kiireinen, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla! Tiedossa on muun muassa kivoja reissuja, huonepakopeliä (uusi addiktioni) ja kuun lopussa vielä matka Kroatiaan. Mun toukokuu alkoikin railakkaissa merkeissä, kun pääsin ensimmäistä kertaa viettämään opiskelijavappua Joensuussa. Aikaisempina keväinä olen nimittäin aina ollut vapun aikaan jo muualla töissä. Oma vappuni koostui jätskistä (jota piti syödä Kesäkahvila Rennossa peräti kahdesti.. kohta on kaikki Rennon jätskimaut testattu, vaikka kahvila aukesikin vasta pari päivää sitten :D), auringosta, vappukulkueesta, Ilosaaressa ja kaupungilla hengailusta,  kuoharista, herkuttelusta, superkauniista kevätillasta nauttimisesta, rakoista kantapäissä ja tänään vielä ainejärjestön vappupiknikistä Ilosaaressa. Toivottavasti myös teillä oli mieluinen vappu!



Vuodenaikahaasteen kevätpostauksessa esittelin pienen, pastellivärisen Metsän kevät -kanvaasitaulun. Siskoni ihastui tauluun, ja toivoi kaksivuotiaan poikansa huoneeseen samantyylistä taulua valitsemillaan väreillä. Väreiksi valikoitui ihania vihreän ja sinisen sävyjä upouudesta Promarker-setistäni, jota pääsin tämän taulun parissa testailemaan.

Käytin ProMarkereista seuraavia sävyjä:
G637 Mint Green
C247 Turquoise
G267 Bright Green
G756 Lush Green
C917 Denim Blue
Y635 Pear Green

Lisäksi tauluun päätyi Pigman Micron -kuitukärkikyniä, jotain satunnaisia mustia kuitukärkikyniä ja Mujin mustaa geelikynää. 

Ylläolevassa kuvassa taulu on siis meidän makkarissa, ei vielä Miksun huoneessa :) Taulu passaisi kieltämättä hyvin yhteen tuon retrotäkin ja pöytälampunkin kanssa! Taulu on 60 x 50 cm kokoinen, eli aika reilusti isompi kuin se edellinen, koska Miksun huoneessa on niin paljon tyhjää seinätilaa. Tällainen kanvaasitaulu onkin hyvä ratkaisu, kun siskoni asunnossa ei saisi hirveämmin rei'ittää seiniä eli täytyy tyytyä erilaisiin teippi- ja tarrakiinnikkeisiin. Kanvaasitaulu on niin kevyt isommassakin koossa, että se pysyy takuuvarmasti kiinni heppoisemmillakin kiinnitysviritelmillä, ja vaikka Miksu jostain syystä onnistuisi repimään sen seinältä alas, ei kanvaasitaulu tee suurta tuhoa verrattuna painavaan ja särkyvään puu- ja lasikehykseen :D Vaikka pinta onkin piirtämisen suhteen vähän haastavampaa, kanvaasi oli kuitenkin paras vaihtoehto. Ja hintaa tuolla taulupohjalla oli Prismassa jotain kympin pintaan, eli kehyksistä olisi varmaan saanut maksaakin vähän enemmän :) Edullinen ratkaisu!


Kuten edellisessäkin taulussa, tässäkin seikkailee monenlaisia metsäneläimiä. Uusina juttuina tähän tauluun piirtelin siilejä, oravan, hiiren ja pöllön. Omia lemppareitani ovat kenties nuo siilit! 


Mitä pidät taulusta, ja nouseeko joku taulun otuksista lemppariksi? :) 

26.4.2018

virkattu norppa-kirjanmerkki + ohje


Saimaannorpat ovat minusta aivan hurjan hellyttäviä mötkäleitä, varsinkin pienet kuutit! Jokin norpissa vetoaa minuun niin paljon, että olenkin jo pidempään ollut WWF:n Norppakummi. Lahjoitan siis joka kuukausi WWF:lle pienen rahasumman, jonka suuruuden voi itse valita - itse lahjoitan opiskelijabudjettiinkin näppärästi sujahtavan 8 euroa, jonka saan helposti nipistettyä kuukausittaisista menoista vaikkapa ottamalla omat kahvit termarissa luennoille sen sijaan, että ostaisin kahveja ylpän kahviosta tai jättämällä muutaman kirppisostoksen väliin. Lahjoitettuja varoja käytetään eri tavoin saimaannorpan suojeluun, muun muassa saimaannorppatutkimuksen edistämiseen (lisäinfoa aiheesta löydät esimerkiksi täältä).
Toukokuun paikkeilla alkavaa Norppaliveä odotellessa päätin kokeilla virkata itselleni söpön norppa-kirjanmerkin, ja poikaystävälle toisen. Itselleni tein valkoisen, ja poikaystävälle puolestaan oikeamman värisen harmaan version. Harmaata norppaa en tosin saanut kuvattavaksi, sillä se on tällä hetkellä kovassa käytössä kirjan välissä, mutta ehkä tuosta valkoisesta erottuukin paremmin, miten se virkataan :D Minusta näistä kirjanmerkeistä tuli tosi suloisia, joten ajattelin jakaa suurpiirteisen ohjeen tänne blogiinkin!

Näin söpösti norppa kurkistaa kirjan välistä:


TARVIKKEET NORPPAAN
Lanka: Novita Cotton Mercerized, esim. valkoinen tai harmaa
Koukku: 1,75 mm tai käsialan mukaan
Musta kangastussi tai muu kestävä kynä

1. Norpan virkkaaminen aloitetaan ympyränmuotoisesta päästä. 1. krs: tee aloitussilmukka ja virkkaa siihen 6 kiinteää silmukkaa (ks). Sulje kerros piilosilmukalla. 2. krs: tee 2 ks jokaiseen 1. kerroksen silmukkaan, = 12 ks. Yhdistä piilosilmukalla. 3. krs: joka toiseen silmukkaan tulee 2 ks: 1 ks ensimmäiseen silmukkaan, 2 ks sitä seuraavaan, toista kerros loppuun ja yhdistä piilosilmukalla. 4. krs: joka kolmanteen silmukkaan tulee 2 ks: 1 ks ensimmäiseen silmukkaan, 1 ks seuraavaan, 2 ks sitä seuraavaan, toista kerros loppuun. Tällä kertaa älä yhdistä kerroksia piilosilmukalla.

2. Sitten aloitetaan norpan vartalo: käännä työ ja virkkaa 8 ks. Käännä työ, virkkaa 1. ks:aan 2 ks, sitten 1 ks jokaiseen ks:aan, paitsi kerroksen viimeiseen ks:aan taas 2ks. Sitten tehdäänkin jo eka räpylä, jota voi itse soveltaa mieleisekseen. Räpylä virkataan virkkaamalla kerroksen viimeiseen silmukkaan useita eri pituisia pylväitä (eli langan voi kiertää useamman kerran koukun ympärille kuin normipylväässä. Itse olen virkannut aluksi 7 ketjusilmukkaa ja sitten 4kpl aina hieman lyhyempiä pylväitä. Viimeisen pylvään jälkeen jatka taas kiinteitä silmukoita, tee ensimmäiseen silmukkaan 2 ks, muihin silmukoihin 1 ks ja viimeiseen silmukkaan taas 2 ks. Tee taas toinen räpylä samalla tavalla eri pituisilla pylväillä leikitellen. Itselläni ainakin meni oikea ja nurja puoli näissä räpylöissä ihan sekaisin, eli kannattaa olla tarkkana :D Mutta eipä sillä ainakaan minulle ole tällaisessa työssä niin väliä!

3. Jatka taas vartaloa lisäten silmukoita kerrosten alkuun ja loppuun, kunnes norppa on mielestäsi tarpeeksi leveä. Ala sitten kaventamaan kerroksia esim. tämän Novitan kavennusohjeen mukaan kerrosten alussa ja lopussa, kunnes jäljellä on 4-5 silmukkaa. Tee näihin loppuihin silmukoihin takaräpylät eri pituisilla pylväillä samaan tapaan kuin räpylät, aloita ketjusilmukoilla. Päättele työ. 

5. Piirrä norpalle kasvot kangastussilla tai muulla kestävällä kynällä. Jos haluat, työn voi vielä kovettaa vaikkapa sokeriliemessä, mutta itse en nähnyt sitä tarpeelliseksi. 

Norpan virkkailusta on jo kulunut hetki, ennen kuin pääsin ohjetta kirjoittamaan, mutta tämä kuva selventää varmaan sen, mitä kirjalliset höpöttelyni eivät: 


Jos haluat olla mukana suojelemassa uhanalaisia saimaannorppia, voit liittyä WWF:n norppakummiksi täällä

25.4.2018

astiapyyhkeitä retrokankaista + sunnuntaijuttujen ig

Eilen muistin taas pitkästä aikaa ompelukoneen olemassaolon, ja tartuin ompelulaatikkoon hilloamiini retrokankaisiin. Teki mieli ommella jotain oikein yksinkertaista, joten päädyin tuttuihin ja turvallisiin astiapyyhkeisiin. Astiapyyhkeet ovat ainakin meillä jokapäiväisessä käytössä, kun astianpesukonetta ei ole ja kaappitila on niin rajallista, että osa astioista majailee pysyvästi kuivauskaapissa, joten meillä nämä tulevat aina tarpeeseen. Astiapyyhkeet ovat myös kivoja tuliaisia ja vaikkapa tuparilahjoja. Ja olipa kyllä ihana ommella niitä rennosti kahvin ja äänikirjan kera! (BookBeat on ehkä parasta, mitä mulle on hetkeen tapahtunut. Ja tämä ei ole maksettu mainos - olen vaan hurjan iloinen siitä, että olen taas löytänyt itsestäni innostuksen kirjoihin :D) 

Tällaisista kuoseista ompelin pyyhkeitä: 


Vasemmalta katsoen ensimmäinen kangas oli alunperin tyynyliina Penttilän kierrätyskeskuksesta. Vinkkinä, että jos tyynyliina on ommeltu yhdestä kappaleesta, eli vain toisella pitkällä sivulla on ommel, niin ainakin noista normikokoisista tyynyliinoista tulee ompeleet purkamalla juuri sopivan kokoinen kangaspala astiapyyhkeeseen. Toisen kankaan vasemmalta taas ostin Fidan -50% -päiviltä, siitä seuraava on alunperin lasten pussilakana Valintakirppikseltä ja oikeanpuolimmaisin on uusin ostokseni viime sunnuntaina Joensuu Areenalla järjestetyltä Suurkirppikseltä. Paljoa sieltä ei tarttunut mukaan, mutta tuota kangasta ostin kaksikin palasta eräältä herttaiselta pariskunnalta. Nuo värit ovat niin kauniit, ja kangas onkin ehkä lempparini näistä! 

Ja tässä vielä kuva siitä, miltä pyyhe tuosta viimeisimmästä kankaasta näyttää käytössä. Piristää ihanasti meidän opiskelijaluukkukeittiötä :) 


Ja hei, innostuin pari päivää sitten tekemään blogille oman Instagram-tilin! Sinne postailen tuttuun tapaan käsityö-, askartelu- ja kirppisjuttuja, mutta ehkäpä myös blogia enemmän jotain lifestyle-painotteistakin.  Instaan päätyvät myös keskeneräiset väkerrykset ja pienemmät työt, joita en blogissa erikseen esittele, kuten esimerkiksi alla näkyvät äitienpäiväkorttipiirustelut. Seuraa siis ihmeessä @sunnuntaijuttuja myös Instan puolella! 



Mikä on sun lemppari näistä kankaista? 
Ihanaa keskiviikkoa!