18.2.2018

alakerran aarreaitta

Paras puoli tässä opiskelija-asuntosäätiön talossa, jossa asumme, on ehdottomasti alakerran aulan epävirallinen kierrätyspiste. En tiedä mistä homma on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta alakerran ikkunalaudalle ja kierreportaikon alle ilmestyy säännöllisin väliajoin kaikenlaista tavaraa, joka on aikaisemmalle omistajalleen ollut tarpeetonta, ja yhtä vikkelästi ne sieltä myös katoavat uusille omistajilleen. Ei välttämättä paloturvallisuuden kannalta paras juttu, mutta tavarat liikkuvat niin vikkelästi, ettei aulaan ikinä pääse kertymään hurjia tavaravuoria, vaikka joskus alhaalla on kyllä ollut muutamia huonekalujakin odottamassa uutta kotia. No, tuosta paloturvallisuudesta en niin tiedä, mutta tällaiselle kirppisharakalle on kieltämättä kivaa, että portaita alas mennessä voi pohtia, että onkohan aulaan taas jätetty jotain ihanaa löydettäväksi :-D Itsekin olen usein vienyt itselleni ylimääräisiä tavaroita alas muiden otettavaksi, ja vien edelleen. On kätevää, ettei muutaman tavaran takia tarvitse raahautua Fidaan asti, eikä toisaalta ylimääräisiä tavaroita tarvitse pantata nurkissa siihen asti, että niistä kertyisi sellainen kassillinen, jonka jaksaisikin viedä Fidaan. Muutenkin tuntuu, että tällainen kierrättäminen tuo jonkinlaista yhteisöllisyyttä kerrostaloonkin, ja varsinkin opiskelijoiden lompakoille tällainen kierrätyssysteemi on tosi toimiva: ota ilmaiseksi mitä tarvitset, ja tuo se mitä et tarvitse! Vaarana kaltaiselleni materialistille on tietenkin se, että ilmaiseksi ottaa liikaakin sellaista, mitä ei tarvitse, mutta olen aika hyvin onnistunut pitämään puoleni ja ottanut vain järkeviä ja tarpeellisia tavaroita. 

Viime aikoina olen napannut alhaalta muutamia tosi kivoja juttuja, ja ajattelin esitellä ne teillekin. Ensin esittelen tämänpäiväiset löydöt, jotka yllättivät minut ihan täysin: suurin osa näistä oli sellaisia asioita, joista olin ihan haaveillutkin jo aiemmin, mutta en ollut löytänyt kirpparilta tai raaskinut ostaa uutena.


Keltainen Piecesin kaulahuivi oli ihan huippulöytö, ja vaikka minulla onkin neulottu leijonankeltainen huivi, niin olin haaveillut tällaisesta kankaisesta. Myöskin tuon tyylisiä koristeellisia hiuspinnejä olin ihan käynyt etsimässäkin Glitteristä, mutta en ollut raaskinut ostaa, joten jes! Jonkinlainen rento yö/kotoilumekko on myös ollut tarvelistalla, ja tuo Ristomatti Ratian punainen pallomekko ajaa sen asian oikein mainiosti. Ja lisäksi, ostettuani kylppäriin Torista uuden keltavihreän suihkuverhon, olen haaveillut keväisen vihreästä käsipyyhkeestä, ja sellainen löytyikin Muumi-kuvalla varustettuna. Tuo kukallinen ihanuus on lapsen mekko, jota joku on ilmeisesti epäonnistuneesti yrittänyt tuunata, koska toinen hiha oli leikattu irti - ei ehkä tarvelöytö, mutta nyt se pääsee tuunausprojekteihini materiaaliksi. 


 Olen opetellut tekemään vintage-henkisiä kampauksia, ja nämä pinnit sopivat niihin tosi kivasti!


Ja tuo mekon kukkakangas on niin kaunis, piti räpsäistä siitä vielä lähikuva ♥ Harmi, ettei tuo ollut aikuisten kokoa, tykkään tuosta kuosista niin kovasti! Aiemmin tässä kuussa tein myös kaksi muuta pientä löytöä alhaalta. Yleensä en perusta muovikasveista, mutta tuo muovinen pieni mehikasvi pääsi koristamaan kylppärin hyllyä, Ikeasta peräisin olevan muovikasvin kaveriksi. Kylppärissä ei luonnollisestikaan ole ikkunoita, joten oikeat kasvit eivät selviäisi hengissä, mutta halusin kuitenkin kylppäriin jotain vihreää - siellä nuo muovikasvit ovat ihan ookoo.


Toinen pikkulöytö, mustavalkoinen, posliininen irtonuppi pääsi piristämään Jyskin pientä sivupöytää, jossa alunperin oli ihan perus metallinuppi. Joskus tuli ostettua tuo pöytä kiireessä tarpeeseen, mutta nyt jälkikäteen harmittaa, kun haluaisin mieluummin jonkin persoonallisemman, vanhan pöydän. No, mutta nytpä on vähän jotain omaa ilmettä tässäkin :-) 


Aikaisemmin olen ottanut kierrätyspisteeltä erityisesti vaatteita poikaystävälle; äkkiseltään muistuu mieleen ainakin kolme hienoa Vailentin puuvilla- ja villaneuletta, harmaa villainen kaulahuivi ja punainen pipo, jotka ovat kaikki olleet kovassa käytössä.
Onko teidän kerrostaloissa tapana kierrättää tavaroita? 

17.2.2018

uusi banneri kollaasitekniikalla & kollaasibannerin ohje

Kuten blogin ulkoasusta näkyy, sain tänään inspiraation taiteilla tänne uuden bannerin, ja lopputuloksesta tuli aivan hurjan mieluinen! Kaipasin jotain pirtsakampaa ja enemmän itseni näköistä, edellinen banneri kun oli melko kiireessä hutaistu ja tylsäkin, kun halusin äkkiä laittaa blogin pystyyn. Bannerin tekeminen oli kiva aamupäivän projekti, ja blogin ilme piristyi heti. Vai mitäs te tykkäätte? Pohdiskelen vielä, että pitäisikö bannerin olla hieman pienempi, ainakin oman pienen läppärini näytöllä se on melko massiivinen.. Kirjoittelen tähän kuitenkin  hieman bannerin tekemisestä, jos joku muukin intoutuu tällaiseen kollaasimeininkiin ja kaipaa vinkkejä.

Halusin tähän uuteen banneriin jotakin omaperäistä ja muista blogeista erottuvaa, joten päätin tehdä sen käsin kollaasitekniikalla, josta tykkään kovasti. Leikkasin ja revin lehdistä ja kirjoista kuvia ja tekstejä ja mallailin niitä valkoiselle paperille ennen paikalleen liimaamista. Materiaalina bannerissa on käytetty 60-luvun värikuvakasviota, samanikäistä Maamme pikkuelämiä -kirjaa, vanhaa englannin kielen oppikirjaa, nuottivihkoa, kaavapakettia, 30-luvun Hesaria ja washiteippiä. Ostin siis alkuviikon kierrätyskeskusreissulta 10 sentillä vanhan kaavapaketin, josta siis tuo tyttö ja yksi bannerissa olevista repäistyistä paperinpaloista ovat peräisin. Kun kollaasi oli valmis, räpsäisin siitä kuvan asunnon valoisimmassa nurkassa, jotta värit olisivat suurin piirtein kohdillaan ja tausta mahdollisimman valkoinen kuvankäsittelyn helpottamiseksi. Skannaamalla olisi varmasti päässyt helpommalla taustan kanssa, mutta kärsimättömyyttäni en jaksanut lähteä yliopiston skannerin ääreen, vaan halusin tehdä bannerin itselleni tyypillisellä kaikkimullehetinyt-mentaliteetilla :-D  Hienosäädin värejä Lightroomissa ja lisäsin kirkkautta, jotta taustasta tulisi vielä vähän valkoisempi, ja siirsin kuvan Photoshopiin, jolloin se näytti tältä:


Kuvan tausta oli edelleen siis melko harmaansinertävä ja epätasainen, eikä se olisi mitenkään sulautunut blogin valkoiseen taustaväriin, minkä olisi todennäköisesti voinut välttää sillä skannaamisella. Jotta pääsisin eroon tuosta taustaväristä, poistin taustan taikasauvatyökalulla:


Koin siis helpommaksi poistaa taustan kuin leikata haluamani osat irti taustasta. Taikasauvatyökalun tarkkuutta voit säätää itse, voit kokeilla, mikä on toimivin juuri omaan kuvaasi. Tausta poistetaan klikkaamalla taustan eri osia, jolloin työkalu valitsee ne. Paina delete-näppäintä, jolloin näyttöön pomppaa seuraavanlainen ikkuna:


Valitse sisällykseksi valkoinen ja peittävyydeksi 100 % ja paina OK. Valitse ja täytä kaikki poistettavat taustan osat tällä tavalla. Jos kuvaan jää pieniä taustan rippeitä, ne on kätevin poistaa lopuksi pyyhekumityökalulla. Sitten ei muuta kuin kuvan koon säätäminen sopivaksi ja tekstien lisääminen, ja banneri on valmis! 

Blogin edellinen bannerihan oli muuten tämän näköinen:
.. eli melko aneeminen verrattuna tähän uuteen, johon olen kyllä niin tyytyväinen! Ajatuksissa oli myös tehdä Illustratorilla jokin modernimpi banneri, mutta tämä kollaasihomma kuvastaa mielestäni hyvin blogin sisältöä; niin kirppis- ja retroiluinnostuksen kuin askartelu- ja käsityöpuolenkin osalta.

Miltäs tämä blogin uusi ilme näyttää teidän silmiin? :-) 

16.2.2018

ohje: itse tehdyt bee's wrap -mehiläisvahakääreet

Moni on varmasti jo kuullut Bee's wrapeista, eli kätevistä uudelleenkäytettävistä mehiläisvahakääreistä, joihin voi zero waste -meiningillä kääräistä sellaiset ruoat, jotka normaalisti käärisit esimerkiksi kertakäyttöisiin elmukelmuun tai folioon. Esimerkiksi eväsleivän voi kääriä suoraan wrappiin, tai kääreellä voi peittää jääkaappiin meneviä ruoka-astioita. Mehiläisvahakäärettä on helppo muotoilla käsien lämmössä, ja jääkaapissa se taas jähmettyy ja pitää muotonsa hyvin. Käytön jälkeen kääre voidaan pestä viileällä vedellä ja tarvittaessa tiskiharjalla ja saippualla. Kuumaa vettä ei saa käyttää, koska mehiläisvaha sulaisi samalla, ja koska kääreitä ei voi pestä kuumassa, niitä ei suositella lihan tai kalan säilyttämiseen. Pesun jälkeen kääreen voi ripustaa kuivumaan, ja kuivan kääreen voi taitella esimerkiksi keittiön laatikostoon tai koriin odottamaan käyttöä. 

Bee's wrapit eivät siis tosiaankaan ole enää mitään ihan uusinta uutta, ja itse tulen näidenkin suhteen jälkijunassa lähinnä hinnan takia. Kolmen erikokoisen kääreen pakkauksen hinta huitelee useimmiten yli parinkympin tietämillä, joten itse tekemällä pääsee aika paljon halvemmalla - varsinkin, jos kotoa löytyy jo valmiiksi puuvillakankaita hyödynnettäväksi. Tässä ohje opiskelijabudjettiversioon: 


TARVITSET...
Puuvillakangasta
Mehiläisvahaa joko paloina tai raastettuna
Leivinpaperia
Silitysraudan & -laudan
Sakset
(Mittanauhan)

Mehiläisvahaa voi ostaa esimerkiksi Ruohonjuuresta tai Saippuapajasta, ja vahaa voi hyödyntää myös monenlaiseen kotikosmetiikkaan.

1. Leikkaa pestyistä puuvillakankaista sopivan kokoisia neliön tai suorakulmion muotoisia palasia. Voit esimerkiksi mallailla, minkä kokoiset kääreet sopisivat niihin astioihin, joiden kanssa suunnittelet käyttäväsi kääreitä. Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä suunnilleen samankokoinen lajitelma kääreitä, kuin oikeissa Bee's wrapeissa: niiden koot ovat noin 18 x 20 cm, 25 x 28 cm ja 33 x 36 cm. 

2. Aseta silityslaudan päälle leivinpaperi ja sen päälle kankaanpala. Asettele mehiläisvahapaloja tai -raastetta kankaan päälle siten, että vahaa on suurin piirtein joka puolella kangasta. Liikaa vahaa ei kannata laittaa, ettei kääreestä tule liian jähmeää. Vahaa voi lisätä myöhemmin kohtiin, joihin sitä ei mennytkään, joten annostele mieluummin liian vähän kuin liikaa. Aseta toinen leivinpaperi kankaan ja vahan päälle.


3. Silitä leivinpaperin läpi, kunnes kaikki mehiläisvaha on sulanut. Itse käytin silitysraudan kuuminta lämpötilaa. Todennäköisesti kankaaseen jää kohtia, joihin mehiläisvahaa ei osunut. Lisää näihin kohtiin hieman lisää ja silitä. Toista, kunnes aivan koko kankaassa on mehiläisvahapinta. Nosta kangas jäähtymään ja jähmettymään johonkin, esimerkiksi tiskipöydälle leivinpaperin päälle (varoen, koska se on kuuma) tai anna jähmettynä silityslaudalla leivinpaperin päällä. 


4. Jähmettyneen kääreen voi taitella koriin tai keittiön laatikostoon odottamaan käyttöä. Onhan nämä nyt paljon kivemman näköisiäkin, kuin epämääräiset elmukelmumytyt! :-) 



En ole päässyt testaamaan alkuperäisiä kääreitä, joten en osaa tarkalleen verrata niitä ja omatekoisia kääreitä keskenään, mutta minusta tämä opiskelijabudjettiversio on oikein toimiva ja näppärä. Kääre muotoutuu helposti ruoan tai astian ympärille, ja elmukelmun ja folion kulutus on vähentynyt ihan minimiin. Kun kankaan mehiläisvahapinta kuluu liikaa, pintaan voi taas sulattaa lisää mehiläisvahaa, ja ihan loppuun käytetyn kääreen voi kompostoida. 

15.2.2018

virkatut hiiritossut ja neulotut säärystimet

Tossuja on mukava virkata varsinkin silloin, kun kaipaa jotain aivotyötä vaatimatonta tekemistä Netflixin katselun ohelle, ja sillä tavalla syntyivät nämäkin hiiritossut. Näistä piti itse asiassa alunperin tulla puputossut, mutta pitkien korvien virkkaaminen järkevästi osoittautui hankalaksi, joten suunnitelmat vaihtuivat lennosta ja päädyinkin virkkaamaan hiiren korvat. Vaan ovat nämä kyllä hiiriversionakin tosi söpöt! Ohjeena käytin Neljässä polvessa -blogin tossuohjetta, joka on tosi helppo ja kätevästi muunneltavissa ja lankana käytin kahta erilaista lankaa; kirkkaanvalkoista seiskaveikkaa sekä ohutta, valkoista pörrölankaa. Nenä ja viikset syntyivät seiskaveikan jämistä, ja kuvista sitä ei näykään, mutta virkkasin vielä ketjusilmukoista hännät tossujen taakse. 


Hiirikaveruksista tuli melko erinäköiset - viikset sojottavat eri suuntiin, toisella on isommat korvat ja niin edelleen - mutta ei se mitään, ovatpahan persoonallisia kumpainenkin :-) 


Tossujen lisäksi muutama muukin pieni käsityö on valmistunut; olen tehtaillut hurjan kasan virkattuja tiskirättejä ja harjoitellut neulomista. Aloitin neulomisen opettelun käytännössä katsoen miltei nollasta, joten ensimmäiseksi työksi valikoituivat joustoneulesäärystimet. Punainen lanka on äitini kehräämää ja värjäämää, ja virkattujen simpukkareunojen valkoinen puolestaan seiskaveikkaa. Silmukoiden joukosta löytyy kauneusvirhe jos toinenkin, mutta aion antaa säärystimet mummun jalkoja lämmittämään. Hän tuskin piittaa muutamista hassuista silmukoista, ja on päinvastoin varmaan vain superiloinen siitä, että vihdoin opettelen neulomaan :-D 



Noista simpukkareunoista tuli aika veikeät. Tästä se lähtee! Seuraavana käsityönä pääsenkin  esittelemään ekat villasukkani ikinä - kyllä niistä ihan sukkien näköiset tuli, ja nyt minulla onkin jo toinen pari puikoilla. Sukkien neulominen ei ollutkaan ollenkaan niin vaikeaa, kuin olin kuvitellut! 

11.2.2018

perjantain kirppistelyt: arabiaa ja (mari)mekkoa

Sain kerrankin houkuteltua poikaystävänkin mukaan kirppistelemään, ja käväistiin perjantaina Kontissa ja Mammuttitorilla, ja tehtiinpä muutamat kivat löydötkin. Ensimmäisestä löydöstä ei tullut räpsäistyä kuvaa, mutta poikaystäväni löysi Kontista aidon Vikingsin NFL-pelipaidan vitosella. Aitojen paitojen hinnat taitavat olla siihen verrattuna melko korkeita ja M oli tosi innoissaan löydöstään, joten saatanpa saada hänet kirppistelyseuraksi useamminkin!

Erityisesti keittiössämme vallinneen mystisen lautaskadon a.k.a pirstaleiksi menneiden astioiden vuoksi ihastuin heti Arabian sinikukkakoristeisiin syviin ruokalautasiin. Tämä malli on ollut tuotannossa 70-luvun alkupuolella. Peruslautaset meillä ovat Iittalan valkoista Teemaa, ja olin jo aikaisemmin pohtinut, että täytyisi käydä ostamassa muutama syvä lautanen lisää. Nämä olivat kuitenkin paljon nätimpiä ja järkeilin, että nämä kolme lautasta tulivat maksamaan jopa vähemmän kuin yksi uusi Teema-sarjan lautanen, joten olen tosi tyytyväinen tähän ostokseen: kerrankin jotain oikeasti tarpeeseen. Näitä ei vaan nyt parane rikkoa! Tykkään kovasti sekoitella erilaisia astioita, ja siksi meillä onkin tuota valkoista Teemaa - kaikessa tylsyydessään sen kaveriksi vaan sopii ihan kaikki. Varsinkin tällaiset sinivalkoiset astiat ovat minun silmääni nättejä Teeman kanssa. Erityisesti kahvikuppeja en vain malta ostaa kokonaista sarjaa samanlaisia, vaan minulla on tapana kattaa vieraille pöytään erilaiset kupit ja itsekin tykkään juoda kahvini vähän mistä mukista milloinkin - vaihtelu on kivaa!


Toinen erityistä ihastusta herättänyt löytö oli myöskin sinivalkoinen; jonkun itse ompelema, pitsiyksityiskohdilla koristeltu eloveenatyttö-kesämekko. Mekko oli aivan sentilleen sopivan kokoinen, ja pituutta on noin polveen asti. Kankaassa on kaunis kukkakuvio, ja yläosassa nätti rypytys. Voin melkein jo nähdä itseni istumassa aurinkoisena, lämpimänä kesäaamuna ulkoportailla aamukahvin kanssa tämä mekko päällä.. voi tosiaan, olisipa jo kesä!


Söpö mummokukkakosmetiikkapussukka maksoi euron. Minulla on niin paljon kaikenlaista pientä sälää, että tuntuu, että pussukoita ei koskaan voi olla liikaa! Varsinkaan tällaisia retrohtavia. Tässä oli muutama kätevä taskukin, ja voisin säilyttää tässä vaikkapa kalenterinkoristeluvermeitä eli tarroja sun muita, joita tykkään kuljettaa mukanani vähän minne milloinkin.


Lisäksi ostin vielä pienen läjän kangaspaloja 80 sentillä. Kasassa oli kolme palaa erivärisiä Marimekon Muija-kankaita, joista tummansininen palanen oli niin iso, että aion ommella siitä paidan, ja lisäksi läjästä löytyi valkoista ja vaaleanpunaista peruskangasta, jotka sopivat varmasti monenlaisiin projekteihin. Aion tehdä valkoisesta kankaasta ainakin vyön tuon eloveenakesämekon kanssa pidettäväksi.


Loppuun vielä kaksi tämän hetken suurinta projektiani: villasukat ja kandi! Haaveilin tammikuussa kirjoittamassani 10 käsityötavoitetta vuodelle 2018 -postauksessa siitä, että haluaisin opetella neulomaan, ja että suurin haaveeni olisi osata tehdä villasukat. Projekti neulominen on lähtenyt hyvin käyntiin; harjoittelin sileää neuletta kaulahuivin muodossa, ja se kaipailee enää vain pingotusta ja hapsuja, ja 2o 2n -joustinneuletta tekemällä mummolleni säärystimet. En olisi ajatellut, että seuraava askel olisi villasukka, mutta tänään päätinkin ottaa äidin kehräämän ja värjäämän lankakerän sekä kutimet käteen ja ottaa haasteen vastaan. Äsken sain jo kantalapun tehtyä, ja äidin mielestä kaikki oli ookoo, joten riemuiten jatkan opettelua! Villasukkien teon lomassa kirjoittelen kandidaatintutkielmaani, vaikka kenties olisi järkevämpää tehdä villasukkia kandin kirjoittamisen lomassa..? Aiheenani on ruotsalaiset lainasanat kotipaikkakuntani Raahen murteessa, ja aihe on kyllä hurjan mielenkiintoinen, vaikkei tuo kirjapino välttämättä siltä näytäkään. Ihan tulee Raaheikävä, kun käyn läpi materiaalejani!


Nyt jatkan kantapään ja murresanojen kanssa painiskelua. Aurinkoista ensi viikkoa! 

7.2.2018

ihana yllätys äidiltä

Edellisviikon kurjuudet ovat nyt tosissaan tipotiessään, kun äiti oli lykännyt kotipaikkakunnalla työreissulla käyneen poikaystäväni matkaan matkalaukullisen kässä- ja sisustusylläreitä minua varten. Siis matkalaukullisen - tulipa kyllä hemmoteltu ja kiitollinen olo!

Yllärikasassa oli äidin joskus kauan sitten kirpparilta ostama Marimekon Melooni-kangaspala, joka on kuvassa kaksinkerroin. Rakastan noita kirkkaita retrohtavia värejä, jotka taas eivät oikein passaa äidin musta-valko-harmaa-violettiin värimaailmaan, joten kangas päätyy täällä parempaan käyttöön. Itse asiassa minulla on kylppärissäkin samanvärinen Melooni -suihkuverho, jonka metsästin vähän aikaa sitten käyttämättömänä Torista, joten kangas saapui ihan oikeaan osoitteeseen. Olisi kiva ommella tästä jotakin sisustukseen, mutta toisaalta mielikuvissani tuo kuosi taipuisi myös upeaksi retromekoksi.


Matkalaukusta löytyi myös aivan hirmuinen kasa erilaisia lankoja! Vaaleansinistä eko-puuvillalankaa oli peräti 12 kerää, joten nämä saattaisivatkin riittää johonkin virkattuun tai neulottuun vaatekappaleeseenkin, joka oli yksi kohta tämän vuoden käsityötavoitelistallanikin


Sain myös kymmenen kerää äidin itse kehräämää ja värjäämää villalankaa, joista tuo räväkän oranssi taisi sekoittaa kamerani niin, ettei valkotasapainoa millään saanut kohdilleen, kun kuva meni ihan siniseksi :-D  Muina väreinä oli ruskeaa, tummanharmaata, vaaleansinistä ja punaista. Tuo lanka on superpaksua ja ihanaa virkata, kaikista parasta on kenties langassa tallella oleva käsiä pehmentävä lanoliini.


Ja sitten sain vielä muutamia sekalaisia lankoja, tuollainen erikoisempi värikäs kerä ja sitten kaksi noin Nallen paksuista sukkalankakerää valkoisena ja oliivinvihreänä. Nyt on kyllä lankoja koko kevään tarpeiksi, mitähän kaikkea näistä vielä syntyykään 


Sitten vielä muutama sisustusjuttu. Sain valkoisen, ilmavan ruutukuvioisen alpakkaviltin, jonka äiti oli myöskin löytänyt kirpparilta. Merkki on tanskalainen Elvang, ja peitto on tehty Perussa. On muuten ihan hurjan lämmin viltti tuosta reikäisestä kuviosta huolimatta! Se päätyi valaisemaan asuntomme olkkarinurkkausta, joka on tämänhetkinen inhokkikohtani asunnossamme pimeytensä takia. Kuvan vasemmassa nurkassa näkyvät musta telkkari, mustat kaiuttimet ja musta Ikean tv-taso tekevät nurkasta vielä synkemmän. Asiaan tulee onneksi muutos jossakin vaiheessa, kun tuo sohvan takaa pilkistävä 50-luvun senkki olisi tarkoitus kunnostaa tv-tasoksi. Siskoni oli joskus ostanut sen Facebook-kirppikseltä, mutta hänellä ei ollutkaan aikaa tai innostusta kunnostusprojektiin, joten sain senkin ilmaiseksi häneltä. En malta odottaa, että pääsen tuosta mustasta Ikean palikasta vihdoinkin eroon! Senkin kunnostusta varten pitäisi vain käydä ostamassa uusia viilulevyjä siihen, ja autottomia kun ollaan, niin homma on jäänyt venymään. Mutta jospa se tänä keväänä valmistuisi! Olkkarin ilme muuttuisi kerralla tosi paljon miellyttävämpään suuntaan. 


Ja vielä viimeisenä sain neljä nättiä huopaista tablettia ruokapöydälle. Yleensä olen pitänyt ruokapöydällä liinaa, mutta kiva välillä jättää pöydän kaunis pintakin näkyviin. Myös pöytä tuoleineen (joita löytyy vielä neljäskin kappale) ovat käytettynä ostettu löytö. 


Onko teidän viikkoon sattunut ihania ylläreitä? :-) 

3.2.2018

keväisen keltaista ja vihreää

Tämä suoraan sanottuna aika rankka viikko sai kunnon loppuhuipennuksen siitä, kun sekä suosikkihameeni että jo pari vuotta moitteettomina sinnitelleet lempparilevikseni ratkesivat rikki. Onneksi superpitkä neuletakki pelasti yliopistolla sattuneen hamekatastrofin! Varsinkin farkkujen kohtalo oli kyllä ihan naurettavan sydäntäraastava - vaikka se onkin todellinen first world problem, mutta farkkujen ostaminen lukeutuu mielestäni maailman tuskallisimpiin asioihin. :-D Liikaa synttärikakkua viime viikolla, vaiko vain kovasta käytöstä kuluneita lempparivaatteita..?  No, oli miten oli, ei-niin-kivan viikon päätteeksi nappasin kauppareissulta mukaan keltaisia tulppaaneja muistuttamaan lähestyvästä keväästä ja siitä, että elämässä on kuitenkin paljon hyvääkin. Onkohan jo helmikuun alussa sallittua höpöttää keväästä? Ainakin tällä viikolla oli muutamina päivinä ihanan aurinkoinen, keväisen kirpeä sää! 


En kaupassa muistanut ajatella, että ainut omistamani maljakko oli mennyt rikki jo ajat sitten, ja kotona sainkin oikein kunnolla pähkäillä, mihin laittaisin kukat. Loppujen lopuksi tulppaanit päätyivät jo aikaisemmin esittelemääni Erik Koldin muovipurkkiin, se kun oli paras maljakkokandidaatti. Ja täytyy kyllä sanoa, että se toimii yllättävän kivasti maljakkonakin! Pitäisi kyllä varmaan yrittää bongata  kirpparilta joku oikeakin kukkavaasi, mutta toisaalta tuon purkin kaltaiset monikäyttöiset tavarat viehättävät minua kovasti. 


Kävin perjantai-aamuna pienellä pyöräretkellä Mammuttitorilla ja tein muutaman keväisen löydön. Retronvihreä ruusukuvioinen pussilakana maksoi kaksi euroa ja kellanvihreä vielä silitystä kaipaava pellavaliina puolestaan kolme euroa. Liina on suorakulmion muotoinen, mutta niin iso, että siitä saisi ommeltua pyöreänkin liinan ruokapöydällemme, tai sitten keksin sille jonkin muun käyttötarkoituksen. Tuo väri on niin kepeän, no, keväinen! Ja sopii kivasti tuohon keittiönpöydän yläpuolella majailevaan lehmätauluun. Ostin myös kaksi kerää pirteänkeltaista Mandarin Petit -puuvillalankaa eurolla, ja niistä taidan virkata ainakin tiskirättejä. 


Ostin taas kerran myöskin ison, sekalaisen läjän postimerkkejä askartelua varten, ja joukossa oli kyllä tosi ihania yksilöitä! Söpöimpiä olivat kenties australialaiset koala- ja vompattimerkit sekä ihan kotimaiset Kiss Kiss ja Muumimamma. Kasasta löytyi myös paljon kiinnostavia avaruus- ja tähtitiedeaiheisia merkkejä, ilmeisesti merkkien myyjä oli ollut erityisen kiinnostunut niistä. Postimerkeissä on kyllä tosi mielenkiintoista se, miten maailman tapahtumat ja ilmiöt, historia ja kulttuuri niissä ilmenevät. Joskus ihan pienenä itse asiassa keräilinkin postimerkkejä, ja nyt tuli ihan sellainen fiilis näitä katsellessa, että enhän mää millään raaski näistä mitään askarrellakaan..


Rentouttavaa viikonloppua! :-)

2.2.2018

ohje: nuottiavain-kapussikorvakorut


Tässä ohjeessa neuvon, miten teet kauniit kapussikorvakorut. Ohjetta voi soveltaen hyödyntää myös esimerkiksi kaulakoruun. Kapussikoruissa on siis metallinen korupohja, johon voi asettaa paperisen kuvan, jonka päälle liimataan läpinäkyvä kapussi eli lasilaatta. Tarjolla on myös värillisiä kapusseja ja kapusseja, joissa on jokin kuva jo valmiiksi. Koruista voi siis saada mitä erilaisimpia käyttämällä erilaisia kuvia, ja korupohjiakin löytyy vaikka minkä värisinä, kokoisina ja muotoisina.

Jos tarvikkeiden ostaminen ja itse askarteleminen ei innosta, mutta ihastuit nuottikorviksiin, minä myös myyn näitä niin korviksina kuin kaulakoruinakin - jos olet kiinnostunut, hihkaise kommenteissa tai nakkaa sähköpostia osoitteeseen mikkila.anna [at] gmail.com :-)


TARVIKKEET KORVISPARIIN

♥ 2 korupohjaa ja 2 pohjiin sopivaa kapussia eli lasia. Korupohjia löytyy vaikka kuinka paljon erilaisia kokoja, värejä ja malleja, mutta näiden tässä ohjeessa käyttämieni pohjien halkaisija on noin 14 mm. Korvakoruihin ei kannata valita liian isoa kokoa, ettei korviksista tule liian painavat. Esimerkiksi täältä löydät paljon erilaisia korupohjia ja kapusseja, mutta muistathan varmistaa, että ostat yhteensopivat pohjat ja kapussit. 
♥ 2 korvakorun koukkua, niitä löydät esimerkiksi täältä
♥ Glossy Accents -koholakkaa, jota voit ostaa esimerkiksi Sinellistä tai Diamond Glaze -liimaa, jota löytyy esimerkiksi Helmikauppa.comista, tai jotakin vastaavaa tuotetta. Huomaathan, että ilmakuplien välttämiseksi pulloa ei saa ravistaa.
♥ Paperia, josta voit leikata haluamasi kuvat korvakoruihin. Itse käytän tässä esimerkissä vanhaa nuottikirjaa, josta leikkaan nuottiavaimen kuvat, mutta voit käyttää mitä tahansa mieleistä paperia; esimerkiksi vanhoista kirjoista voi leikata sanoja kapussikoruihin. 
♥ Kärkipihdit
♥ Sakset

1. Leikkaa paperista kapussipohjiin sopivan kokoiset kuviot. Itse teen monesti niin, että painan kapussipohjaa paperia vasten, jolloin kapussipohjan muoto painautuu paperiin ja siitä on helppo leikata oikean kokoiset palaset. 

2. Laita korupohjiin pikkuisen lakkaa pohjalle ja paina leikkaamasi kuviot kiinni pohjiin. Levitä lakkaa ohuelti niin, että koko kuva peittyy, ja paina kapussi korupohjaan. Luultavasti lakkaa pursuilee yli korupohjasta, ja se kannattaa heti pyyhkiä pois märällä kankaalla tai talouspaperilla. Koska lakka on vesiliukoista, ylimääräinen lakka lähtee pois helposti. Ainakin Glossy Accents kuivuu melko nopeasti, joten kannattaa olla vikkelä! 

3. Kiinnitä korvakorukoukut kapussipohjiin avaamalla niiden renkaat ensin kärkipihdeillä, pujottamalla pohjat renkaisiin ja sulkemalla renkaat kärkipihdeillä.

Jos jotain jäi mielen päälle, vastailen mielelläni kysymyksiin kommenteissa! 

1.2.2018

arabian heiliä ja retropussukka

Keskiviikko on tällä hetkellä vakiokirppistelypäiväni, koska tykkään käydä kirppiksillä heti aamupäivällä ja mieluusti arkipäivisin, koska viikonloppuisin vallitseva tungos vie mielestäni hohdon rauhallisista kirppishetkistä. Tällä kertaa löysin violettikuvioiset Arabian Heili-kermakon ja -sokerikon, jotka molemmat myytiin samassa paketissa. Ihastuin kovasti tuohon kauniiseen kuvioon ja olin jo kiikuttamassa näitä kassalle, mutta petyin huomatessani, että sokerikossa oli jonkin verran pieniä kolhuja ja päätin jättää astiat hyllyyn. Kerkesin välissä jo käväisemään viereiselläkin kirpparilla, mutta nätit astiat pyörivät edelleen mielessäni ja kipitin äkkiä takaisin ostamaan nämä kuitenkin. Oli sellainen fiilis, että ostamatta jättäminen jäisi kuitenkin harmittamaan. Kermakko oli kuitenkin priimakunnossa ja olisin voinut maksaa astioiden yhteishinnan pelkästään siitäkin, joten päätin olla välittämättä sokerikon riskuista. Sokerikko on kuitenkin mielestäni tosi kaunis ja pääsee  meillä käyttöön, joten eipä niillä kolhuilla kai niin väliä. 


Lisäksi viime perjantaina käväisin pikaisesti Vatasella, ja ostin supersöpön pienen retropussukan kolmella eurolla. En voi vastustaa värikkäitä kukkakuoseja! Olen yrittänyt sisustaa kylppäriä vihreällä ja keltaisella, joten tämä päätyy kosmetiikkapussukaksi ja sopii kylppärin hyllylle kivasti. Nyt pussukkaan päätyi perjantaina Glitteristä ostamiani hiusjuttuja. Haluaisin opetella tekemään jonkinlaisia vintage-henkisiä kampauksia, joten piti käydä täydentämässä hiustarvikevarastoa. Toistaiseksi ostin kuultavan ruskean ohuen hiuspannan ja saman värisen hainhammasklipsin sekä kaksi volyymityynyä hiusten kohottamiseen - saas nähdä, kuinka pitkälle niillä päästään. Haaveilen myös papiljottien kokeilemisesta, mutta sellaiset tarrapintaiset olen kerran sotkenut hiuksiini niin pahasti, että ihan vähään aikaan en ole sellaisten kanssa leikkimässä uudestaan :-D Pitäisi siis löytää sellaiset muovipinneillä kiinnitettävät jostain.


Onko teillä vakkarikirppispäiviä ja ootteko tehneet löytöjä viime aikoina? :-)